Siirry sisältöön

Emilia Clarke

Wikipediasta
Emilia Clarke
Emilia Clarke Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2018.
Emilia Clarke Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2018.
Henkilötiedot
Koko nimi Emilia Isobel Euphemia Rose Clarke
Syntynyt23. lokakuuta 1986 (ikä 40)
Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 2009–
Merkittävät roolit Daenerys Targaryen
(Game of Thrones)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Emilia Isobel Euphemia Rose Clarke (s. 23. lokakuuta 1986 Lontoo) on englantilainen näyttelijä, joka tunnetaan roolistaan Daenerys Targaryenina televisiosarjassa Game of Thrones (2011–2019). Clarke on ollut tästä roolista ehdolla Emmy-palkinnon saajaksi: kolmasti parhaaseen naissivuosaan ja kerran parhaaseen naispääosaan. Clarke on myös näytellyt elokuvissa Terminator Genisys (2015), Kerro minulle jotain hyvää (2016) ja Solo: A Star Wars Story (2018).

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clarke syntyi 23. lokakuuta 1986 Lontoossa Englannissa.[1] Hänen isänsä on teatterin äänimies[2] ja äiti on liikenainen. Hän on etäisesti intialaista sukua: hänen äitinsä on neljäsosaksi intialainen.[3] Clarkilla on yksi nuorempi veli. Clarke kiinnostui näyttelemisestä kolmevuotiaana nähtyään Teatterilaiva-musikaalin, jossa hänen isänsä silloin työskenteli.[2] Clarke opiskeli St Edward’s Schoolissa Oxfordissa vuodesta 2000 vuoteen 2005 sekä Rye St Antony Schoolissa. Hän valmistui Drama Centre London -näyttelijäkoulusta vuonna 2009.[4]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clarke aloitti näyttelemisen kahdessa näytelmässä St. Edwardsissa, minkä jälkeen hän oli mukana kymmenessä näytelmässä Drama Centre Londonissa.[4] Vuonna 2009 hän näytteli Company of Angelsin tuotannossa Sense ja samana vuonna Samaritansin mainoksessa. Clarken ensimmäiset televisioroolit olivat Saskia Mayerin rooli sarjassa Tohtorit vuonna 2009 ja Savannahin rooli Syfyn televisioelokuvassa Triassic Attack vuonna 2010[5] .

Vuonna 2010 Clarke sai Daenerys Targaryenin roolin HBO:n fantasiasarjassa Game of Thrones, joka perustuu George R. R. Martinin kirjasarjaan Tulen ja jään laulu. Hän korvasi roolissa toisen englantilaisnäyttelijän Tamzin Merchantin, joka esitti Daenerysiä sarjan alkuperäisessä pilottijaksossa. Sarja alkoi huhtikuussa 2011 ja sai erittäin hyvän vastaanoton niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin. Clarke voitti roolistaan parhaan naisnäyttelijän läpimurtoroolin Scream-palkinnon ja myös Entertainment Weekly muisti näyttelijää omalla palkinnollaan.[6] Vuonna 2013 Clarke sai Daenerysin roolistaan Emmy-ehdokkuuden parhaasta naissivuosasta draamasarjassa.[7] Vuonna 2014 Askmenin lukijat äänestivät Clarken vuoden halutuimmaksi naiseksi maailmassa.[8] Vuonna 2017 Clarke ansaitsi Game of Thrones -sarjasta 1,1 miljoonaa dollaria jaksolta ja hänestä tuli yksi television parhaiten palkatuista näyttelijöistä.[9] Clarke rakensi elokuvauraa samaan aikaan esiintyessään Game of Thronesissa. Hän teki valkokangasdebyyttinsä musiikkikomediassa Spike Island (2012).[5]

Emilia Clarke San Diegon Comic-Conissa vuonna 2013.

Vuonna 2015 Clarke näytteli Sarah Connoria tieteistoimintaelokuvassa Terminator Genisys, ja vuonna 2016 romanttisessa draamassa Kerro minulle jotain hyvää, joka oli kaupallinen menestys. Clarke esitti siinä halvaantuneen miehen omaishoitajaa.[5] Marraskuussa 2016 Clarke valittiin näyttelemään vuonna 2018 ensi-iltansa saavassa Han Solon nuoruudesta kertovassa Tähtien sota -elokuvassa Solo: A Star Wars Story.[10] Myöhemmin Clarke näytteli joulukomediassa Last Christmas (2019), jossa hän esitti tavaratalossa työskentelevää ja laulajanurasta haaveilevaa naista. Vuonna 2022 hän ääninäytteli animaatioelokuvassa Mahtava Morris. Seuraavana vuonna hän näytteli G’iahia Marvelin minisarjassa Secret Invasion.[5]

Teatterissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 Clarke esiintyi ensimmäistä kertaa Broadwayllä Holly Golightlyn roolissa näytelmässä Aamiainen Tiffanylla, joka perustuu samannimiseen romaaniin.[11] Se sai kielteisiä arvioita ja päättyi kuukauden esityskauden jälkeen. Vuonna 2020 Clarke aloitti esitykset Lokki -näytelmän West End -tuotannossa, mutta ne keskeytettiin COVID-19-pandemian vuoksi. Kun näytelmä avattiin virallisesti vuonna 2022, Clarke sai kiitosta roolistaan Ninan hahmossa.[5]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 Clarke kertoi kärsineensä hengenvaarallisesta lukinkalvonalaisen verenvuodon aiheuttamasta aneurysmasta vuonna 2011. Leikkauksen vuoksi hän kärsi afasiasta, eli häiriöstä, jonka vuoksi hänellä oli vaikeuksia sanoa edes omaa nimeään.[12]

Vuosina 2012–2013 Clarke seurusteli Seth MacFarlanen kanssa.[13] Hän myös seurusteli Charlie McDowellin kanssa vuosina 2018–2019.[14]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
2010Triassic AttackSavannah
2012Spike IslandSally
2013Dom HemingwayEvelyn
2015Terminator GenisysSarah Connor
2016Kerro minulle jotain hyvää (Me Before You)Louisa Clark
2017Voice from the StoneVerena
2018Solo: A Star Wars StoryQi’ra
2019Above SuspicionSusan Smith
Last ChristmasKate
2022Mahtava MorrisMalicia (ääni)
2023The Pod GenerationRachel Novy
2025Nilviöt (The Twits)Pippa (ääni)
Televisio
Vuosi Sarja Rooli Jaksot
2009TohtoritSaskia Mayer”Empty Nest”
2011–2019Game of ThronesDaenerys Targaryen62
2013FuturamaMarianne (ääni)”Stench and Stenchibility”
2016Robot ChickenBridget (ääni)”Joel Hurwitz Returns”
2017AnimalsLumpy (ääni)"Rats."
Thunderbirds Are GoDoyle (ääni)”Rigged for Disaster”
2019Saturday Night Liveomana itsenään”Kit Harington / Sara Bareilles”
2023Secret InvasionG’iah6
2026PoniesBeatrice ”Bea” Grant8

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Emilia Clarke Celebrates 28th Birthday on ”Game of Thrones” Set TooFab. 25.10.2014. EHM Productions. Viitattu 21.1.2015. (englanniksi)
  2. 1 2 Nathanson, Hannah: Game of Thrones Is Good News for Brit Stars Evening Standard. 31.3.2011. Lontoo. Viitattu 19.4.2014. (englanniksi)
  3. ↑ Robinson, Joanna: Cover Story: Emilia Clarke’s Solo Flight Vanity Fair. 23.5.2018. Yhdysvallat: Condé Nast. Viitattu 16.4.2019. (englanniksi)
  4. 1 2 Spotlight: Emilia Clark Lontoo: Spot­light. Viitattu 19.4.2014. (englanniksi)
  5. 1 2 3 4 5 Emilia Clarke Encyclopædia Britannica. Chicago: Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 26.2.2026. (englanniksi)
  6. ↑ EWwy Awards 2011: Meet Your Winners! Entertainment Weekly. 11.10.2011. New York. Arkistoitu 22.10.2014. Viitattu 19.4.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Outstanding Supporting Actress in a Drama Series – 2013. Emmy. 2013. Arkistoitu 28.7.2015. Viitattu 19.4.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Emilia Clarke Tops AskMen’s Women of 2014 List. Worldenow. 14.2.2014. Arkistoitu 17.10.2014. Viitattu 19.4.2014. (englanniksi)
  9. ↑ Goldberg, Lesley: Robert De Niro’s Making How Much?! TV Is Becoming an ATM for Top Talent The Hollywood Reporter. 17.11.2016. Los Angeles. Viitattu 29.8.2017. (englanniksi)
  10. ↑ Game of Thrones Star Emilia Clarke Joins Star Wars’ Han Solo Spin-Off The Guardian. 19.11.2016. Lontoo: Guardian Media Group. Viitattu 19.11.2016. (englanniksi)
  11. ↑ ’Breakfast at Tiffany’s’ Coming to Broadway with Emilia Clarke. Broad­way Tour. 11.10.2012. Arkistoitu 12.3.2013. Viitattu 19.4.2014. (englanniksi)
  12. ↑ Hakulinen, Juulia: Nuori Game of Thrones -tähti sai aivohalvauksen sarjan aikana – paljastaa nyt rajut seuraukset Ilta-Sanomat. 20.7.2022. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 5.4.2026.
  13. ↑ Seth MacFarlane Splits From Emilia Clarke HuffPost. 21.3.2013. New York. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  14. ↑ Bonner, Mehera: Here's What You Need to Know About Emilia Clarke’s Dating Life Cosmopolitan. 22.12.2020. New York. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emilia Clarke Wikimedia Commonsissa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Emilia_Clarke&oldid=23929314”