Siirry sisältöön

juurtaa

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

juurtaa (54-K) (taivutus[luo])

  1. pohjautua, perustua, juontua
    Hänen henkiset haavansa juurtavat lapsuuden kokemuksista.
  2. (matematiikka) ottaa juuri

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈjuːrt̪ɑːˣ/
  • tavutus: juur‧taa

Etymologia

[muokkaa]
  • substantiivi juuri (konsonanttivartalo juur- + pääte -taa)

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • juurtaa Kielitoimiston sanakirjassa