Siirry sisÀltöön

taika

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

taika (9-D)

  1. (mytologia) taikuuden maagiseen ja yliluonnolliseen vaikuttamiseen uskovan menetelmÀ tai teko, jolla pyritÀÀn ohjaamaan sattumaa
    Tein hyvÀt taiat, nyt kaikki onnistuu.

ÄÀntĂ€minen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈtÌȘɑiÌŻkɑ/
  • tavutus: tai‧ka

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taika taiat
genetiivi taian taikojen
(taikain)
partitiivi taikaa taikoja
akkusatiivi taika;
taian
taiat
sisÀpaikallissijat
inessiivi taiassa taioissa
elatiivi taiasta taioista
illatiivi taikaan taikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taialla taioilla
ablatiivi taialta taioilta
allatiivi taialle taioille
muut sijamuodot
essiivi taikana taikoina
translatiivi taiaksi taioiksi
abessiivi taiatta taioitta
instruktiivi – taioin
komitatiivi – taikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo taia-
vahva vartalo taika-
konsonantti-
vartalo
-

LiittyvÀt sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

juhannustaika, taianomainen, taikaesine, taikaisku, taikajuoma, taikakalu, taikakeino, taikalamppu, taikalyhty, taikamerkki, taikaneliö, taikapeili, taikapiiri, taikasana, taikasauva, taikaseinÀ, taikasieni, taikatemppu, taikausko, taikavarpu, taikavoima, taikaympyrÀ

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • taika Kielitoimiston sanakirjassa
  • taika Suomen etymologisessa sanakirjassa

Liettua

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

taika

  1. rauha