mua

Kansainvälinen

Lyhenne

mua

1. mundangin kielen kielitunnus, ISO 639-3 mua

Suomi

Pronomini

mua

1. (persoonapronomini) (puhekieltä, murteellinen, runollinen) yksikön partitiivimuoto sanasta mä

   Näe peto, jonka tähden käännyin; auta sen ohi mua, viisas kuulu! (Jumalainen näytelmä, suom. Eino Leino)

Ääntäminen

• IPA: /ˈmuɑ/
• tavutus: mu‧a

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• sua

Synonyymit

• minua, minuu, minnuu, miuta, meikää, meikäläistä, meitsiä, meitsii, meideä, meidee

Substantiivi

mua

1. (itämurteellinen, erityisesti Etelä- ja Pohjois-Savo sekä itäiset savolaismurteet) maa

Ääntäminen

• IPA: ['muɑ̝]
• tavutus: mua

Etymologia

• diftongiutuminen: pitkät painolliset /ɑ/-vokaalit ovat itämurteissa diftongiutuneet muotoon "ua"

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• maa (yleiskieltä)
• moa (itämurteellinen, etenkin Keski-Suomi)

Anuta

Adjektiivi

mua

1. etinen, edessä sijaitseva tai tapahtuva

Karjala

Substantiivi

mua

1. maaperä
2. maa-aines
3. maa-alue

Livvi

Substantiivi

mua

1. maa, maapallon kiinteä pinta, kuiva maa veden tai ilman vastakohtana
2. maaperä: aine, josta maa koostuu maa-aines, multa
3. alue, joka on jonkun omistuksen kohteena tai jota käytetään viljelykseen tai hyödynnetään muuten: viljelysmaa, pelto
4. maailma
5. valtakunta, valtio
6. paikkakunta
7. maaseutu
8. jonkin laatu, laji tai ryhmä (usein pelikorteista puhuttaessa jokin tavallisen korttipakan neljästä ryhmästä (pata, hertta, risti, ruutu))

Lyydi

Substantiivi

mua

1. mua

Ranska

Verbi

mua

1. indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä muer

Ruotsi

Verbi

mua (1)

1. ammua, mölistä

Vatja

Substantiivi

mua

1. yksikön genetiivimuoto sanasta muta, 'muta'

Vepsä

Substantiivi

mua

1. mua
2. muta
3. multa

Aiheesta muualla

• mua Vepsän verkkosanastossa

Viro

Substantiivi

mua

1. (murteellinen) rinnakkaismuoto sanasta maa
2. (murteellinen) rinnakkaismuoto sanasta muda

Võro

Substantiivi

mua

1. (murteellinen) muta